Jonain päivänä
ymmärrän
jonain päivänä
löydän sanat sille, että

haluaisin huutaa ääneen
eetterissä,
että miksi ihmiset pelkäävät toisiaan
riippumatta olosuhteistaan,
kun olemme kaikki yksi.

Samalla huomaan,
kuinka tässä hetkessä
nuo samat uskomukset
ja rajoitukset
joita mielemme on luonut
rajoittavat myös minua
vaikken siihen enää usko.

Mikä on se kohta
jossa rohkenen
antaa oman ääneni kuulua
ja sieluni laulaa,
sitä minkä se on tiennyt kaiken aikaa.

Olen rakkaus ihmiskehossa,
tehtäväni on koskettaa toisia sieluja ihmiskehoissa,
tehtäväni on täyttää oma potentiaalini tämän ihmismatkan aikana.
G.O.D. is within.


Annettuani enemmän kuin minulla oli annettavaa,
menetin kaiken löytääkseni itseni,
sen mitä kadotin kauan ennen teini-ikää.

Mitä halusin sanoa,
olet rakkaus, sinä olet, jokainen meistä on,
jos tuomme maailmaan lapsia,
heidän vanhempana ja rakkaimpana aikuisena oleminen on elämämme tärkein tehtävä,
olosuhteista riippumatta.

Älkää antako egonne,
rikkinäisten suhteidenne,
rikkinäisten lapsuuksienne,
tunnelukkojenne,
läheisriippuvaisuutenne,
ex-puolisonne rikkinäisten suhteiden,
ex-puolisonne lapsuuden kokemuksien,
ex-puolisonne tunnelukkojen,
ex-puolisonne tunnelukkojen,
ex-puolisonne läheisriippuvaisuuden,
minkä tahansa teitä tai heitä rajoittavan uskomuksen,
olla esteenä sille,
että lapsi saa rakkautenne ja perheen rakkauden.

Lapsi on viaton,
lapsi on valinnut vanhempansa,
lapsi on se paras lahja mitä,
sinä voit tuoda maailmaan,
se kaunein kasvi,
jonka sinä istutat,
jota sinä kastelet ja ravitset.
Olosuhteista riippumatta
se on sinun tehtäväsi,
tärkein tehtäväsi
vaikka sinä olet hänelle vain saattaja tällä matkalla.