sinä jaat kanssani lahjan
tärkeimmän tehtävän
vanhemmuuden
lapsen
ruusunnuppusen
jota rakkaus ravitsee

jota parhaiten ravitsisi rakkaus
isän ja äidin välillä
isän rakkaus
äidin rakkaus
rakkaus

luulin olevani vailla rakkauttasi
olinkin vailla omaa rakkauttani
olin omassa rakkaudettomuudessani

lapsen kirkas valo ja rakkaus
sai minut heräämään
hiljalleen
mutta sitä oli paljon
puhdistettavaa

vanhoilla opituilla malleilla
se ensin kaatui sinun niskaasi
anteeksi rakas, anteeksi

alkuun on aina helpompi nähdä
vika muissa kuin itsessään
ja juuri silloin on hyvä katsoa peiliin
kysyä itseltään
mitä minulle kuuluu?
kuunnella
rohkeutta se vaatii
paljon aikaa
itsemyötätuntoa
opastusta
totuuden silmiin katsomista

on helpompi
laittaa jotain tilalle
osoittava sormi tai riippuvuus
sen sijaan
että tuntisi tunteet läpi
ilmaisisi tavalla tai toisella
olisi turvassa siinä missä on

kun turvaa ja hyväksyntää ei ole ollut
on siihen vaikea luottaa
vaikea nähdä
vaikka se olisi lähellä

joskus pitää kauan rypeä tuskassaan
ja rakentaa sitä itse ympärilleen yhä uudestaan
jotta oppisi
rakkaudessa olemaan
luottamaan
antautumaan
tuntemaan
hyväksymään
oman keskeneräisyytensä
pienuutensa
ja suurenmoisen valonsa ja rakkautensa
joka on elämän paineessa pitänyt piilottaa

kiitos siitä turvasta joka olit minulle
vaikken sitä silloin ymmärtänyt
sain olla kuka olin
tulin paremmaksi versioksi itsestäni
lähdin matkalle
hioutumaan kuin timantti myllyssä
kohti omaa potentiaalia
sinne ohjasit ja haastoit

tee niin tyttärellesikin
ja näytä hänelle rakkaus
teeskentele edes rakkautta äitiään kohtaan
tai sitä naista josta hän saa bonus äidin
jotta hän tietää kuinka häntä tulee rakastaa
kunnioittaa ja arvostaa

hän kyllä tietää
me olemme vain oppaita matkalla
siinä meidän on tehtävä parhaamme
hänen parhaakseen

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos

Lue, pyydän

vuodet kuluvat ja aika parantaa
se parantaa paljon jo lapsuudessa särkynyttä
se tuo näkyväksi sen mitä karkuun on aina juossut
se karistaa kaiken turhan
se tekee näkyväksi näkymättömän
se auttaa näkemään
se auttaa tuntemaan
ne tunteet joita pakenin
kun itseäni pakenin
ne pelot joita pakenin
kun itseäni pakenin
sen totuuden jota pakenin
kun itseäni pakenin
kun pakenin sitä valoa
jonka sinä sisälläni näit
ja halusit rakkaudella tehdä näkyväksi

minä en osannut
annoin apinamielelle ohjat
olin jo lähellä sielun siltaa
yhteyttä
tiesin olevani väärässä
mutta annoin mennä
kunnes oli liian myöhäistä

nyt on jäljellä tyhjyys
joka on alkanut täyttyä
rakkaudella ja valolla jota olen
joksi synnyin
joksi me kaikki synnymme

nyt olen yksin ykseydessä
jäljellä on rakkaus
ison irtipäästämisen alla
on vielä katumuskin
on vielä syyllisyyskin
kuinka en sitä pimeyttä silloin tunnistanut
pitkään aikaan
unissa kävellessäni

kaipaus
olen löytänyt sillan sieluni luo
siitä huolimatta
sieluni valo kaipaa sinun sielusi kaunista heijastusta
ikäänkuin se olisi aina ollut osa sisäistä kompassiani
joka ei nyt tiedä kuinka eranto korjataan

olen herännyt unesta
elämäni pahimmasta painajaisesta
joka kävi todeksi
omasta toimestani

en voi sanoa ettenkö haaveilisi
voivani nukahtaa uneen
jossa kaikki voisi korjata
palauttaa
sitten pitää kynsin ja hampain kiinni
irrottamatta
aina viimeiseen yhteiseen auringonlaskuun

sinun säteilevän kauniin sielusi heijastus
joka halusi näyttää minulle
kaiken sen mitä olin sisälleni kätkenyt
sen ison ilon
sen valtavan valon
sen syvään kätketyn tuskan
edellisten sukupolvien taakan
kaiken sen jonka äärellä olen
jonne olikin tarkoitus mennä yksin
itsensä ehyemmäksi tehdä ja kantaa
keskeneräisyytensä hyväksyä

jotta voi täysin
analysoimatta
ajattelematta
TUNTEA
rakkauden voiman

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos