vuodet kuluvat ja aika parantaa
se parantaa paljon jo lapsuudessa särkynyttä
se tuo näkyväksi sen mitä karkuun on aina juossut
se karistaa kaiken turhan
se tekee näkyväksi näkymättömän
se auttaa näkemään
se auttaa tuntemaan
ne tunteet joita pakenin
kun itseäni pakenin
ne pelot joita pakenin
kun itseäni pakenin
sen totuuden jota pakenin
kun itseäni pakenin
kun pakenin sitä valoa
jonka sinä sisälläni näit
ja halusit rakkaudella tehdä näkyväksi
minä en osannut
annoin apinamielelle ohjat
olin jo lähellä sielun siltaa
yhteyttä
tiesin olevani väärässä
mutta annoin mennä
kunnes oli liian myöhäistä
nyt on jäljellä tyhjyys
joka on alkanut täyttyä
rakkaudella ja valolla jota olen
joksi synnyin
joksi me kaikki synnymme
nyt olen yksin ykseydessä
jäljellä on rakkaus
ison irtipäästämisen alla
on vielä katumuskin
on vielä syyllisyyskin
kuinka en sitä pimeyttä silloin tunnistanut
pitkään aikaan
unissa kävellessäni
kaipaus
olen löytänyt sillan sieluni luo
siitä huolimatta
sieluni valo kaipaa sinun sielusi kaunista heijastusta
ikäänkuin se olisi aina ollut osa sisäistä kompassiani
joka ei nyt tiedä kuinka eranto korjataan
olen herännyt unesta
elämäni pahimmasta painajaisesta
joka kävi todeksi
omasta toimestani
en voi sanoa ettenkö haaveilisi
voivani nukahtaa uneen
jossa kaikki voisi korjata
palauttaa
sitten pitää kynsin ja hampain kiinni
irrottamatta
aina viimeiseen yhteiseen auringonlaskuun
sinun säteilevän kauniin sielusi heijastus
joka halusi näyttää minulle
kaiken sen mitä olin sisälleni kätkenyt
sen ison ilon
sen valtavan valon
sen syvään kätketyn tuskan
edellisten sukupolvien taakan
kaiken sen jonka äärellä olen
jonne olikin tarkoitus mennä yksin
itsensä ehyemmäksi tehdä ja kantaa
keskeneräisyytensä hyväksyä
jotta voi täysin
analysoimatta
ajattelematta
TUNTEA
rakkauden voiman
olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti