Sydänpanttilainaamo syntyi noin viisi vuotta sitten. Silloin olin antanut sydämeni pantiksi lapseni isälle jo kauan ennen lasta. Ymmärtämättä kuitenkaan, etten sitä saisi takaisin kuin luomalla uudestaan yhteyden sisimpääni. Eikä se onnistuisi nääntymällä sanomattomien sanojen ja tuntemattomien tunteiden talossa tai luovuttamalla niitä viimeisiä rippeitäkin työlle. Pitkään kuvittelin Sydänpanttilainaamon kertovan siitä ihastumisesta, joka tämän koko liikkeen synnytti. Olin naiivi.
 Tapasin ihmisen joka toi minut kotiin vain avaamalla suunsa ja puhumalla. Tuo murre ja sydämen energia heitti minut kiertoradalle jollaista en ollut osannut kuvitellakaan. Tuo rakkaus ja oma henkinen työskentely on auttanut minua lunastamaan takaisin yhteyden itseeni. Samalla nämä ovat olleet elämäni antoisimmat, kivuliaimmat ja rankimmat kasvun vuodet - monella tasolla.

 Ounasjoen tulvahuipun ja transformatiivisen täydenkuun ja kuunpimennyksen jälkeen virtaus on jälleen muuttunut ja uusi elämä versoo silmujaan auki kaikkialla. Luonnossa asuessa huomaa kuinka vahvasti kaikki mitä luonnossa ympärillä tapahtuu, on samaan aikaan käynnissä myös minussa ja sinussa. Ollaan sitä samaa energiaa, jota Äiti Maa värähtelee. Helppoa se ei aina ole, mutta riittää kun on aistit avoinna ja vastaanottavainen. Äimätär emuun hahmo nousi jumalattaren luonto korttipakasta täydenkuun päivänä. Voin samaistua tuohon susinaiseen täällä soidensuojelualueen reunalla asustellen, ulvoen kasvavaa laumaani ja varjellen reviiriäni villinä ja vapaana. 

Kiitollisena jokaisesta putoamisesta ja pienestä kuolemasta, joka on aina lopulta johtanut jollain tavalla uudelleen syntymiseen. Jotain on täytynyt kuolla, että voi syntyä lähemmäs - sitä alkuperäistä totuutta. Ikäänkuin muodonmuutoksessa nahkaansa luoden. Luoden tilaa uusille muodoille olla hetken aikaa, kunnes taas on aika. Tuntien syvää kunnioitusta viime vuosien kasvua ja myllerrystä kohtaan. 

Usein mieli mielellään edelleen täyttyy kaikista niistä vuosien takaisista saavutuksista ja suorituksista tuntureilla ja vuorilla tai siitä adrenaliini ryöpystä liidatessa Ruskeaa virtaa tai Banja Lukan koskenlaskukisoista. Kaikesta siitä itsen ulkopuolelta haetusta arvostuksesta ja rakkaudesta. Nuo ympäristöt kutsuvat edelleen, mutta nyt eri tavalla. Alan unohtaa elämän kahden maailman rajalla. Kaiken on pitänyt tapahtua niin kuin se on tapahtunut, jotta voit siirtyä seuraavaan kohtaan.

Kuulen sieluni kertovan rakkaudesta ja ykseydestä muistuttaen minua kulkemaan kohti sitä kohtaa josta aina löydän kaiken mitä ikinä tarvitsen. Mitään ei tarvitse ratkaista tai yrittää liikaa ymmärtää se sanoo. Vain muutos on varmaa ja transformaatio on mahdollisuus.

Minun kompassini osoittaa oikeaan suuntaan vaikka maisema ympärillä on välillä vähän sumuinen. Sallin mutkia matkaan ja luotan matkan tekoon sekä sen suuntaan vaikka se muuttuisi. Kaikki se tuli, jonka läpi kävelen kirkastaa totuutta. Riittää, että tunnen mikä on totta minulle. Sen ei tarvitse miellyttää muita. Sitoudun totuuteeni. Olen tällä ihmismatkalla palvellakseni totuutta ja rakkautta sekä iloitakseni tästä elämästä. Elääkseni läpi kaikista sen valoista ja varjoista. Työssäni ja harrastuksessani saan myös auttaa kanssakulkijoita kohtaamaan omia totuuksiaan matkalla. 

Yksi asia on selvää - susinainen on täällä. (Lisää Äimättärestä erillisessä postauksessa tai kirjasta Paluu Jumalattaren luontoon; Polku pohjoisen voiman ja myyttien juurille, Viisas Elämä.)