sunnuntai 15. syyskuuta 2019

helpotus
hyväksyn
luotan
rakastan

uskallanko seurata sieluni polkua
kuunnella mitä se kertoo
mihin se ohjaa

sillä on suuria suunnitelmia
suuret kärsimykset
nuo lahjat
tielle sattuneet
tai itse aiheutetut

ne opettavat
ne hiovat kivestä timantin
niin säihkyvän,
että sen kirkkaus tarttuu toisiinkin

sitä on vastuun ottaminen omasta elämästä
oman sielun kuiskauksen kuuntelua
matkalla kohti valoa
kohti omaa todellista potentiaalia
sitä joka sinussa oli jo syntyessä
jonka maailma painoi piiloon,
kun et itse vielä osannut itseäsi suojata
kun totuus oli se mitä annettiin

kulje nyt
älä katso taakse
älä luule näkeväsi tulevaa
sinulla on vain tämä hetki tässä
se on totuus

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos

keskiviikko 28. elokuuta 2019

yksi vuosi on pian kulunut
minun ikäväni on yhä
kipuna sydämessä
kyynelinä poskilla

pelko siitä, että tämä sielujen sopimus
ennalta määrätty
ei mennyt niinkuin piti

se on pelkoa irtipäästämisestä
uuden vastustamista
onko?
miksi kuiskaajani kertoo,
että ei ole muita
että tämän perheen kuuluu olla
yhdessä
lopulta

en ollut valmis
vastaanottamaan
sitä suuruutta
joka tässä sielujen sopimuksessa oli

kunnes olisin parantanut
itse itseni
niin etten sitä odota enää toiselta

jäljellä on surua
loputtomalta tuntuvaa
ehkä esi-isien mukanaan kantamaa

olen opetellut
olemaan hylkäämättä itseäni
sillä vain minä voin sen itse
itselleni tehdä

sitä olen paennut
yrittänyt löytää elämän
toisen kautta
koska niin opin joskus
rakkauden olevan

kunnes tulin siihen pisteeseen
etten enää voi ulkoa ohjautua
huudan sisältä niin lujaa
etten voi

etsin turvaa tästä uudesta vapaudesta
joka pelottaa, koska ne jotka ohjasivat
joiden annoin ohjata
ovat kääntäneet selkänsä
uuden minän edessä

on kuin olisi parantumassa sairaudesta
kuin joku loinen olisi irtautumassa minusta
päästämässä otteensa aivoistani irti

sydän ja sielu huutavat
niin lujaa, että sattuu
totuus, vastuu, vapaus
uskallanko hypätä niiden matkaan?

rakastan sinua
olen pahoillani
anna anteeksi
kiitos

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

sinä jaat kanssani lahjan
tärkeimmän tehtävän
vanhemmuuden
lapsen
ruusunnuppusen
jota rakkaus ravitsee

jota parhaiten ravitsisi rakkaus
isän ja äidin välillä
isän rakkaus
äidin rakkaus
rakkaus

luulin olevani vailla rakkauttasi
olinkin vailla omaa rakkauttani
olin omassa rakkaudettomuudessani

lapsen kirkas valo ja rakkaus
sai minut heräämään
hiljalleen
mutta sitä oli paljon
puhdistettavaa

vanhoilla opituilla malleilla
se ensin kaatui sinun niskaasi
anteeksi rakas, anteeksi

alkuun on aina helpompi nähdä
vika muissa kuin itsessään
ja juuri silloin on hyvä katsoa peiliin
kysyä itseltään
mitä minulle kuuluu?
kuunnella
rohkeutta se vaatii
paljon aikaa
itsemyötätuntoa
opastusta
totuuden silmiin katsomista

on helpompi
laittaa jotain tilalle
osoittava sormi tai riippuvuus
sen sijaan
että tuntisi tunteet läpi
ilmaisisi tavalla tai toisella
olisi turvassa siinä missä on

kun turvaa ja hyväksyntää ei ole ollut
on siihen vaikea luottaa
vaikea nähdä
vaikka se olisi lähellä

joskus pitää kauan rypeä tuskassaan
ja rakentaa sitä itse ympärilleen yhä uudestaan
jotta oppisi
rakkaudessa olemaan
luottamaan
antautumaan
tuntemaan
hyväksymään
oman keskeneräisyytensä
pienuutensa
ja suurenmoisen valonsa ja rakkautensa
joka on elämän paineessa pitänyt piilottaa

kiitos siitä turvasta joka olit minulle
vaikken sitä silloin ymmärtänyt
sain olla kuka olin
tulin paremmaksi versioksi itsestäni
lähdin matkalle
hioutumaan kuin timantti myllyssä
kohti omaa potentiaalia
sinne ohjasit ja haastoit

tee niin tyttärellesikin
ja näytä hänelle rakkaus
teeskentele edes rakkautta äitiään kohtaan
tai sitä naista josta hän saa bonus äidin
jotta hän tietää kuinka häntä tulee rakastaa
kunnioittaa ja arvostaa

hän kyllä tietää
me olemme vain oppaita matkalla
siinä meidän on tehtävä parhaamme
hänen parhaakseen

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Lue, pyydän

vuodet kuluvat ja aika parantaa
se parantaa paljon jo lapsuudessa särkynyttä
se tuo näkyväksi sen mitä karkuun on aina juossut
se karistaa kaiken turhan
se tekee näkyväksi näkymättömän
se auttaa näkemään
se auttaa tuntemaan
ne tunteet joita pakenin
kun itseäni pakenin
ne pelot joita pakenin
kun itseäni pakenin
sen totuuden jota pakenin
kun itseäni pakenin
kun pakenin sitä valoa
jonka sinä sisälläni näit
ja halusit rakkaudella tehdä näkyväksi

minä en osannut
annoin apinamielelle ohjat
olin jo lähellä sielun siltaa
yhteyttä
tiesin olevani väärässä
mutta annoin mennä
kunnes oli liian myöhäistä

nyt on jäljellä tyhjyys
joka on alkanut täyttyä
rakkaudella ja valolla jota olen
joksi synnyin
joksi me kaikki synnymme

nyt olen yksin ykseydessä
jäljellä on rakkaus
ison irtipäästämisen alla
on vielä katumuskin
on vielä syyllisyyskin
kuinka en sitä pimeyttä silloin tunnistanut
pitkään aikaan
unissa kävellessäni

kaipaus
olen löytänyt sillan sieluni luo
siitä huolimatta
sieluni valo kaipaa sinun sielusi kaunista heijastusta
ikäänkuin se olisi aina ollut osa sisäistä kompassiani
joka ei nyt tiedä kuinka eranto korjataan

olen herännyt unesta
elämäni pahimmasta painajaisesta
joka kävi todeksi
omasta toimestani

en voi sanoa ettenkö haaveilisi
voivani nukahtaa uneen
jossa kaikki voisi korjata
palauttaa
sitten pitää kynsin ja hampain kiinni
irrottamatta
aina viimeiseen yhteiseen auringonlaskuun

sinun säteilevän kauniin sielusi heijastus
joka halusi näyttää minulle
kaiken sen mitä olin sisälleni kätkenyt
sen ison ilon
sen valtavan valon
sen syvään kätketyn tuskan
edellisten sukupolvien taakan
kaiken sen jonka äärellä olen
jonne olikin tarkoitus mennä yksin
itsensä ehyemmäksi tehdä ja kantaa
keskeneräisyytensä hyväksyä

jotta voi täysin
analysoimatta
ajattelematta
TUNTEA
rakkauden voiman

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos




perjantai 5. huhtikuuta 2019

tiedätkö rakas
tekisin mitä vaan jos voisin muuttaa menneisyyttä
tehdä tekemättömäksi
vaikka ilman sitä en tietäisi mitä tiedän nyt
en olisi se joka olen nyt
nyt näen kuinka oman trauman ja vääristyneen kiintymyssuhdemallin vuoksi
en olisi pystynyt parempaan
ennenkuin tulen tietoiseksi tästä alitajunnan luomasta
selviytymiskeinosta
joka on aina ajanut minua väärään suuntaan
itseni ohittamiseen
yhteyden sijasta yhteydettömyyteen
ei ihme, että syytin sinua yhteydettömyydestä
jos itse olen siellä ollut

kaikki ikävät muistot sinusta ovat sulaneet pois
vain rakkaus on jäänyt
ja ikävä

nyt ymmärrän, että syyttävä sormi osoittaa toisessa aina sitä
mitä ei itsessä vielä tunnista
jos en olisi ajanut itseäni eroon sinusta en olisi koskaan sitä oppinut
voinut parantaa
tai ymmärtää
millaista se voi olla kun on turvassa itsensä kanssa
kun voi tulla turvallisesti kohdatuksi

siitä huolimatta
tämä tuska, syyllisyys ja häpeä
tuntuu pieneltä ja turhalta
kun näen lapsen kyyneleet
tunnen lapsen ikävän
sydämestä sydämeen

tiedän että pitäisi mennä eteenpäin
mutten osaa
olen eksyksissä
sydämessäni tunnen yhä
tehneeni elämäni suurimman virheen
joka pitäisi korjata
koska meissä virtaa rakkaus
ja lapsemme ei ansaitse yhtään vähempää

lapsi on opettanut valtavasti
ja näköjään tarvittiin kolmaskin pyörä
opettamaan mikä elämän tarkoitus on

on ihmeellistä minkälaisessa sielun ohituksessa ihminen voi elää
miten mieli luo niin uskottavaa fiktiota
miten kauan voi huijata itseään
kuvitellen seuraavansa arvojaan
vaikkei niitä enää tunne
vaan antaa jonkun toisen ne sanella
miten ristiriitaisesti ja välttelevästikin kiintyvä voi ajautua vaaralliseen leikkiin
joka johtaa täysin autioon maahan
kun on ollut oman traumansa vanki
tiedostamattaan
se tie on joskus läpikäytävä
löytääkseen takaisin rakkauteen
itsensä luo
jotta voi löytää tien yhteyteen
itsen kanssa
ja toisen

rukouksissani toivon, että joskus tulee aika
sovituksen aika
rakkauden aika
perheen taika
se voi olla huominen
tai
iäisyys
ilman toivoa ei ole rakkautta

maanantai 7. tammikuuta 2019

6.1.2019




i didn’t known better then. 
i didn’t known what I know now. 
this life and love
blessings that I have. 
i was asleep and we were asleep 
without insight in an illusion 
that was not the reality 
but merely a reflection 
with the shadows of our light. 
my heart was sealed with strong steel locks 
that I had created for protection 
before I knew better. 
since then they have opened up 
i heard my voice
i feel the longing of your Soul. 
the pain of the heart 
when letting go of the love of my life. 
the fear that I will never find anyone with as vast heart as yours 
to walk with me 
to fly with me. 
there is a big space of hollowing emptiness left 
it took me too long to be able to feel it. 

with hawaiian healing mantra
I’m sorry
Please forgive me
I love you 

Thank You 🙏 

6.11.2018



sometimes you don’t feel the greatest loss of your life 
until you manage to burn your heart open
first to yourself
when you have been numbed for years
when your body has been paralysed for years
when you have been the master of analysing
instead of feeling
when you have been the master of taking care of others
before taking care of yourself
for your life
you have been sleepwalking
pretending that this mess is not here
it’s all in control
i control everything
yeah right
and then
it’s time to move on
open the heart
see what you have hidden
from yourself
for so long
start living with your heart

if there is a possibility for a new start
hey universe
then i pray on that
on this image of this beautiful family
that i just threw away
because i didn’t know better
i didn’t know how to feel my feelings
of love
no i’m not a master yet
just learning
but gut is telling

it’s there