sinä jaat kanssani lahjan
tärkeimmän tehtävän
vanhemmuuden
lapsen
ruusunnuppusen
jota rakkaus ravitsee

jota parhaiten ravitsisi rakkaus
isän ja äidin välillä
isän rakkaus
äidin rakkaus
rakkaus

luulin olevani vailla rakkauttasi
olinkin vailla omaa rakkauttani
olin omassa rakkaudettomuudessani

lapsen kirkas valo ja rakkaus
sai minut heräämään
hiljalleen
mutta sitä oli paljon
puhdistettavaa

vanhoilla opituilla malleilla
se ensin kaatui sinun niskaasi
anteeksi rakas, anteeksi

alkuun on aina helpompi nähdä
vika muissa kuin itsessään
ja juuri silloin on hyvä katsoa peiliin
kysyä itseltään
mitä minulle kuuluu?
kuunnella
rohkeutta se vaatii
paljon aikaa
itsemyötätuntoa
opastusta
totuuden silmiin katsomista

on helpompi
laittaa jotain tilalle
osoittava sormi tai riippuvuus
sen sijaan
että tuntisi tunteet läpi
ilmaisisi tavalla tai toisella
olisi turvassa siinä missä on

kun turvaa ja hyväksyntää ei ole ollut
on siihen vaikea luottaa
vaikea nähdä
vaikka se olisi lähellä

joskus pitää kauan rypeä tuskassaan
ja rakentaa sitä itse ympärilleen yhä uudestaan
jotta oppisi
rakkaudessa olemaan
luottamaan
antautumaan
tuntemaan
hyväksymään
oman keskeneräisyytensä
pienuutensa
ja suurenmoisen valonsa ja rakkautensa
joka on elämän paineessa pitänyt piilottaa

kiitos siitä turvasta joka olit minulle
vaikken sitä silloin ymmärtänyt
sain olla kuka olin
tulin paremmaksi versioksi itsestäni
lähdin matkalle
hioutumaan kuin timantti myllyssä
kohti omaa potentiaalia
sinne ohjasit ja haastoit

tee niin tyttärellesikin
ja näytä hänelle rakkaus
teeskentele edes rakkautta äitiään kohtaan
tai sitä naista josta hän saa bonus äidin
jotta hän tietää kuinka häntä tulee rakastaa
kunnioittaa ja arvostaa

hän kyllä tietää
me olemme vain oppaita matkalla
siinä meidän on tehtävä parhaamme
hänen parhaakseen

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos