Sydänpanttilainaamo syntyi noin viisi vuotta sitten. Silloin olin antanut sydämeni pantiksi lapseni isälle jo kauan ennen lasta. Ymmärtämättä kuitenkaan, etten sitä saisi takaisin kuin luomalla uudestaan yhteyden sisimpääni. Eikä se onnistuisi nääntymällä sanomattomien sanojen ja tuntemattomien tunteiden talossa tai luovuttamalla niitä viimeisiä rippeitäkin työlle. Pitkään kuvittelin Sydänpanttilainaamon kertovan siitä ihastumisesta, joka tämän koko liikkeen synnytti. Olin naiivi.
 Tapasin ihmisen joka toi minut kotiin vain avaamalla suunsa ja puhumalla. Tuo murre ja sydämen energia heitti minut kiertoradalle jollaista en ollut osannut kuvitellakaan. Tuo rakkaus ja oma henkinen työskentely on auttanut minua lunastamaan takaisin yhteyden itseeni. Samalla nämä ovat olleet elämäni antoisimmat, kivuliaimmat ja rankimmat kasvun vuodet - monella tasolla.

 Ounasjoen tulvahuipun ja transformatiivisen täydenkuun ja kuunpimennyksen jälkeen virtaus on jälleen muuttunut ja uusi elämä versoo silmujaan auki kaikkialla. Luonnossa asuessa huomaa kuinka vahvasti kaikki mitä luonnossa ympärillä tapahtuu, on samaan aikaan käynnissä myös minussa ja sinussa. Ollaan sitä samaa energiaa, jota Äiti Maa värähtelee. Helppoa se ei aina ole, mutta riittää kun on aistit avoinna ja vastaanottavainen. Äimätär emuun hahmo nousi jumalattaren luonto korttipakasta täydenkuun päivänä. Voin samaistua tuohon susinaiseen täällä soidensuojelualueen reunalla asustellen, ulvoen kasvavaa laumaani ja varjellen reviiriäni villinä ja vapaana. 

Kiitollisena jokaisesta putoamisesta ja pienestä kuolemasta, joka on aina lopulta johtanut jollain tavalla uudelleen syntymiseen. Jotain on täytynyt kuolla, että voi syntyä lähemmäs - sitä alkuperäistä totuutta. Ikäänkuin muodonmuutoksessa nahkaansa luoden. Luoden tilaa uusille muodoille olla hetken aikaa, kunnes taas on aika. Tuntien syvää kunnioitusta viime vuosien kasvua ja myllerrystä kohtaan. 

Usein mieli mielellään edelleen täyttyy kaikista niistä vuosien takaisista saavutuksista ja suorituksista tuntureilla ja vuorilla tai siitä adrenaliini ryöpystä liidatessa Ruskeaa virtaa tai Banja Lukan koskenlaskukisoista. Kaikesta siitä itsen ulkopuolelta haetusta arvostuksesta ja rakkaudesta. Nuo ympäristöt kutsuvat edelleen, mutta nyt eri tavalla. Alan unohtaa elämän kahden maailman rajalla. Kaiken on pitänyt tapahtua niin kuin se on tapahtunut, jotta voit siirtyä seuraavaan kohtaan.

Kuulen sieluni kertovan rakkaudesta ja ykseydestä muistuttaen minua kulkemaan kohti sitä kohtaa josta aina löydän kaiken mitä ikinä tarvitsen. Mitään ei tarvitse ratkaista tai yrittää liikaa ymmärtää se sanoo. Vain muutos on varmaa ja transformaatio on mahdollisuus.

Minun kompassini osoittaa oikeaan suuntaan vaikka maisema ympärillä on välillä vähän sumuinen. Sallin mutkia matkaan ja luotan matkan tekoon sekä sen suuntaan vaikka se muuttuisi. Kaikki se tuli, jonka läpi kävelen kirkastaa totuutta. Riittää, että tunnen mikä on totta minulle. Sen ei tarvitse miellyttää muita. Sitoudun totuuteeni. Olen tällä ihmismatkalla palvellakseni totuutta ja rakkautta sekä iloitakseni tästä elämästä. Elääkseni läpi kaikista sen valoista ja varjoista. Työssäni ja harrastuksessani saan myös auttaa kanssakulkijoita kohtaamaan omia totuuksiaan matkalla. 

Yksi asia on selvää - susinainen on täällä. (Lisää Äimättärestä erillisessä postauksessa tai kirjasta Paluu Jumalattaren luontoon; Polku pohjoisen voiman ja myyttien juurille, Viisas Elämä.)

Jonain päivänä
ymmärrän
jonain päivänä
löydän sanat sille, että

haluaisin huutaa ääneen
eetterissä,
että miksi ihmiset pelkäävät toisiaan
riippumatta olosuhteistaan,
kun olemme kaikki yksi.

Samalla huomaan,
kuinka tässä hetkessä
nuo samat uskomukset
ja rajoitukset
joita mielemme on luonut
rajoittavat myös minua
vaikken siihen enää usko.

Mikä on se kohta
jossa rohkenen
antaa oman ääneni kuulua
ja sieluni laulaa,
sitä minkä se on tiennyt kaiken aikaa.

Olen rakkaus ihmiskehossa,
tehtäväni on koskettaa toisia sieluja ihmiskehoissa,
tehtäväni on täyttää oma potentiaalini tämän ihmismatkan aikana.
G.O.D. is within.


Annettuani enemmän kuin minulla oli annettavaa,
menetin kaiken löytääkseni itseni,
sen mitä kadotin kauan ennen teini-ikää.

Mitä halusin sanoa,
olet rakkaus, sinä olet, jokainen meistä on,
jos tuomme maailmaan lapsia,
heidän vanhempana ja rakkaimpana aikuisena oleminen on elämämme tärkein tehtävä,
olosuhteista riippumatta.

Älkää antako egonne,
rikkinäisten suhteidenne,
rikkinäisten lapsuuksienne,
tunnelukkojenne,
läheisriippuvaisuutenne,
ex-puolisonne rikkinäisten suhteiden,
ex-puolisonne lapsuuden kokemuksien,
ex-puolisonne tunnelukkojen,
ex-puolisonne tunnelukkojen,
ex-puolisonne läheisriippuvaisuuden,
minkä tahansa teitä tai heitä rajoittavan uskomuksen,
olla esteenä sille,
että lapsi saa rakkautenne ja perheen rakkauden.

Lapsi on viaton,
lapsi on valinnut vanhempansa,
lapsi on se paras lahja mitä,
sinä voit tuoda maailmaan,
se kaunein kasvi,
jonka sinä istutat,
jota sinä kastelet ja ravitset.
Olosuhteista riippumatta
se on sinun tehtäväsi,
tärkein tehtäväsi
vaikka sinä olet hänelle vain saattaja tällä matkalla.

helpotus
hyväksyn
luotan
rakastan

uskallanko seurata sieluni polkua
kuunnella mitä se kertoo
mihin se ohjaa

sillä on suuria suunnitelmia
suuret kärsimykset
nuo lahjat
tielle sattuneet
tai itse aiheutetut

ne opettavat
ne hiovat kivestä timantin
niin säihkyvän,
että sen kirkkaus tarttuu toisiinkin

sitä on vastuun ottaminen omasta elämästä
oman sielun kuiskauksen kuuntelua
matkalla kohti valoa
kohti omaa todellista potentiaalia
sitä joka sinussa oli jo syntyessä
jonka maailma painoi piiloon,
kun et itse vielä osannut itseäsi suojata
kun totuus oli se mitä annettiin

kulje nyt
älä katso taakse
älä luule näkeväsi tulevaa
sinulla on vain tämä hetki tässä
se on totuus

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos

yksi vuosi on pian kulunut
minun ikäväni on yhä
kipuna sydämessä
kyynelinä poskilla

pelko siitä, että tämä sielujen sopimus
ennalta määrätty
ei mennyt niinkuin piti

se on pelkoa irtipäästämisestä
uuden vastustamista
onko?
miksi kuiskaajani kertoo,
että ei ole muita
että tämän perheen kuuluu olla
yhdessä
lopulta

en ollut valmis
vastaanottamaan
sitä suuruutta
joka tässä sielujen sopimuksessa oli

kunnes olisin parantanut
itse itseni
niin etten sitä odota enää toiselta

jäljellä on surua
loputtomalta tuntuvaa
ehkä esi-isien mukanaan kantamaa

olen opetellut
olemaan hylkäämättä itseäni
sillä vain minä voin sen itse
itselleni tehdä

sitä olen paennut
yrittänyt löytää elämän
toisen kautta
koska niin opin joskus
rakkauden olevan

kunnes tulin siihen pisteeseen
etten enää voi ulkoa ohjautua
huudan sisältä niin lujaa
etten voi

etsin turvaa tästä uudesta vapaudesta
joka pelottaa, koska ne jotka ohjasivat
joiden annoin ohjata
ovat kääntäneet selkänsä
uuden minän edessä

on kuin olisi parantumassa sairaudesta
kuin joku loinen olisi irtautumassa minusta
päästämässä otteensa aivoistani irti

sydän ja sielu huutavat
niin lujaa, että sattuu
totuus, vastuu, vapaus
uskallanko hypätä niiden matkaan?

rakastan sinua
olen pahoillani
anna anteeksi
kiitos

sinä jaat kanssani lahjan
tärkeimmän tehtävän
vanhemmuuden
lapsen
ruusunnuppusen
jota rakkaus ravitsee

jota parhaiten ravitsisi rakkaus
isän ja äidin välillä
isän rakkaus
äidin rakkaus
rakkaus

luulin olevani vailla rakkauttasi
olinkin vailla omaa rakkauttani
olin omassa rakkaudettomuudessani

lapsen kirkas valo ja rakkaus
sai minut heräämään
hiljalleen
mutta sitä oli paljon
puhdistettavaa

vanhoilla opituilla malleilla
se ensin kaatui sinun niskaasi
anteeksi rakas, anteeksi

alkuun on aina helpompi nähdä
vika muissa kuin itsessään
ja juuri silloin on hyvä katsoa peiliin
kysyä itseltään
mitä minulle kuuluu?
kuunnella
rohkeutta se vaatii
paljon aikaa
itsemyötätuntoa
opastusta
totuuden silmiin katsomista

on helpompi
laittaa jotain tilalle
osoittava sormi tai riippuvuus
sen sijaan
että tuntisi tunteet läpi
ilmaisisi tavalla tai toisella
olisi turvassa siinä missä on

kun turvaa ja hyväksyntää ei ole ollut
on siihen vaikea luottaa
vaikea nähdä
vaikka se olisi lähellä

joskus pitää kauan rypeä tuskassaan
ja rakentaa sitä itse ympärilleen yhä uudestaan
jotta oppisi
rakkaudessa olemaan
luottamaan
antautumaan
tuntemaan
hyväksymään
oman keskeneräisyytensä
pienuutensa
ja suurenmoisen valonsa ja rakkautensa
joka on elämän paineessa pitänyt piilottaa

kiitos siitä turvasta joka olit minulle
vaikken sitä silloin ymmärtänyt
sain olla kuka olin
tulin paremmaksi versioksi itsestäni
lähdin matkalle
hioutumaan kuin timantti myllyssä
kohti omaa potentiaalia
sinne ohjasit ja haastoit

tee niin tyttärellesikin
ja näytä hänelle rakkaus
teeskentele edes rakkautta äitiään kohtaan
tai sitä naista josta hän saa bonus äidin
jotta hän tietää kuinka häntä tulee rakastaa
kunnioittaa ja arvostaa

hän kyllä tietää
me olemme vain oppaita matkalla
siinä meidän on tehtävä parhaamme
hänen parhaakseen

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos

Lue, pyydän

vuodet kuluvat ja aika parantaa
se parantaa paljon jo lapsuudessa särkynyttä
se tuo näkyväksi sen mitä karkuun on aina juossut
se karistaa kaiken turhan
se tekee näkyväksi näkymättömän
se auttaa näkemään
se auttaa tuntemaan
ne tunteet joita pakenin
kun itseäni pakenin
ne pelot joita pakenin
kun itseäni pakenin
sen totuuden jota pakenin
kun itseäni pakenin
kun pakenin sitä valoa
jonka sinä sisälläni näit
ja halusit rakkaudella tehdä näkyväksi

minä en osannut
annoin apinamielelle ohjat
olin jo lähellä sielun siltaa
yhteyttä
tiesin olevani väärässä
mutta annoin mennä
kunnes oli liian myöhäistä

nyt on jäljellä tyhjyys
joka on alkanut täyttyä
rakkaudella ja valolla jota olen
joksi synnyin
joksi me kaikki synnymme

nyt olen yksin ykseydessä
jäljellä on rakkaus
ison irtipäästämisen alla
on vielä katumuskin
on vielä syyllisyyskin
kuinka en sitä pimeyttä silloin tunnistanut
pitkään aikaan
unissa kävellessäni

kaipaus
olen löytänyt sillan sieluni luo
siitä huolimatta
sieluni valo kaipaa sinun sielusi kaunista heijastusta
ikäänkuin se olisi aina ollut osa sisäistä kompassiani
joka ei nyt tiedä kuinka eranto korjataan

olen herännyt unesta
elämäni pahimmasta painajaisesta
joka kävi todeksi
omasta toimestani

en voi sanoa ettenkö haaveilisi
voivani nukahtaa uneen
jossa kaikki voisi korjata
palauttaa
sitten pitää kynsin ja hampain kiinni
irrottamatta
aina viimeiseen yhteiseen auringonlaskuun

sinun säteilevän kauniin sielusi heijastus
joka halusi näyttää minulle
kaiken sen mitä olin sisälleni kätkenyt
sen ison ilon
sen valtavan valon
sen syvään kätketyn tuskan
edellisten sukupolvien taakan
kaiken sen jonka äärellä olen
jonne olikin tarkoitus mennä yksin
itsensä ehyemmäksi tehdä ja kantaa
keskeneräisyytensä hyväksyä

jotta voi täysin
analysoimatta
ajattelematta
TUNTEA
rakkauden voiman

olen pahoillani
anna anteeksi
rakastan sinua
kiitos, kiitos, kiitos